Tytötys

Pahanlainen, äkillinen tytötys pääsi yllättämään keskellä yötä. Hobittikuntoiset välineet vähän koettelivat hermokestävyyttä, mutta eipä näille kai liian korkeita laatuvaatimuksia kannata pannakaan, omapäinen Mathilde-neiti garderoobeineen pääsi heti leikkeihin ja huomenna on varmaan jo pää irti. Sitten pitää vain tehdä uusia.



Vaatevaraston oli tarkoitus olla 1700-lukuinen, mutta työnjohtaja ilmoitti että pelkkä rokokoo ei nyt vetele. La belle chocolatière -asua olen suunnitellut itselleni ihan aidon kokoisena ja jostakin paperia kestävämästä materiaalista, Mathildekin pääsi nyt sovittamaan yksinkertaistettua versiota.

Tukisukat

Ystävät osallistuivat Sukkasotaan, minä katsoin olevani liian hippi ja liian hidas sellaiseen, mutta perustin kuitenkin Lotta Sääri -järjestön siltä varalta, että haavoittuneet tarvitsisivat hoitsuilua. Tukitoimena neuloin myös omat detonaattorit, tosin pidemmällä varrella ja hiukan muokatulla kärjellä. Omat koipeni eivät ole tälle mallille riittävän tukit, pitänee siis salamurhata näillä joku sopiva uhri.



Enkä siis ole lakannut olemasta enkä puuhaamasta, ei vain ole ollut mitään kiinnostavaa sanottavaa kenellekään yli vuoteen.

Mother's little helper

Haa, kerrankin pääsin puuhaamaan rauhassa! Eikös tämä juttu mene niin, että ensin kiskotaan kaikki nuo sojottavat puikot pois ja sitten kiskotaan vähän langoista?

Kettupoika

Kettuneuleesta tulikin yllättävän kiva, poju valitsi itse mallin Novitan talvinumerosta (4/2006) ja kun melkein kaikkia tarvittavia lankojakin sattui olemaan kotona, en voinut kieltäytyä neulomasta, vaikka en ehkä ihan hirveän innostunut itse ollutkaan. Värit sopivat yllättävän kivasti toisiinsa, ja tuo hallusinaatiolankakin näyttää ihan kivalta kun koko neule ei ole samaa pintaa.

Ihan en onnistunut ohjetta noudattamaan, muutama raita piti lisätä ja kettujen ulkonäköä hieman kohennella (eikä ollenkaan johtunut sitä että ensimmäisellä kirjoneulerivillä tuli muutama laskuvirhe...)

Paita tuli käyttöön heti kun sain viimeisen langanpätkän pääteltyä, kunnon kuviakaan en ehtinyt napsia. Toivottavasti paidasta on vielä jotain jäljellä kun poika ja paita kotiutuvat isomummilasta huomenna.

Kesälankoja

Mystinen venäläinen lanka kaipasi uutta väriä kesäksi. Saa nähdä mitä tästä tulee, langan villapitoisuudesta ei ole tietoa (ainakin puolet villaa noin näppituntumalla) mutta väri tuntuisi tarttuvan.



Eikä sitä sitten malttanut siihen lopettaa, kaapissa lojui myös reilut puoli kiloa luonnonvalkoista Retu-sukkalankaa, ja mitäpä sitä ei tekisi duuneja vältelläkseen. Tässä ensimmäinen dippaus menossa, seuraava kerros on tarkoitus tehdä vihreällä.


Jotain muutakin värjäytyi.

Kevättä

Haa, kyllä se on uskottava että kevät tuli. Minikrookukset näyttävät vähän säälittäviltä vielä melkein tyhjässä paraatipenkissä, ellei mene riittävän läheltä katsomaan.



Scillatkin kukkivat jo.



Ja kas kummaa, pihasta löytyi vuokkojakin.

Kettuvilahdus

Auttaisikohan tämän julkinen vilauttaminen löytämään energiaa neuloa tylsä sileä takakappale viimein valmiiksi ja kursia paita kokoon. Paljon hauskempi aloittaa uusia pitsihökötyksiä, mutta itse mallin ja langat valinnut hobitti on sitä mieltä, että paita pitäisi saada päälle joskus ennen juhannusta.